Ihan rehellisesti sanottuna.

Elämään kuuluu kaikenlaista ja siitä puuttuu hyvinkin monenlaista. Toisinaan sitä itkee kaiken perään ja koko maailma tuntuu olevan olkapäillä ilman että mikään tuntuisi koskaan auttavan. Elämä painaa liikaa ja kaikki kasautuu sinne, minne on vaikea päästää apua. Eikä sitten ilmankaan pärjää.

Sitten on taas se toinen puoli. Se, mitä en tienny omassa elämässä olevankaan. Kaiken sen myllerryksen jälkeen ja sen aikanakin, on onnen hetkiä. Vaikka kuinka tuntuu etten pärjääkään, niin jostain löytyy se hetki, kun silmissä kirkastuu.

Itkin ensimmäisen kerran elämässäni onnesta, ilosta. Tässä hetkessä on niin hyvä olla ja tämä hetki antaa voimaa jaksaa. Tuntuu siltä kuin joku pitelisi kiinni sydämestä, auttaisi sitä jaksamaan. Onnellinen; sitä tämä hetki on.

----

Toisenlaisia kiitoksia, ei jäähyväisiä eikä kohteliaisuuksia, vaan pyynteettömiä sanoja siitä, miten koen tänään maailman. Kiitos.

----